Lapselle oman äidinkielen hallinta on keskeistä ja merkityksellistä. Lapsi kykenee kielen avulla tutustumaan ympäristöönsä sekä jäsentemään henkilökohtaista havaintomaailmaansa. Sen avulla lapsi myös hankkii ja saa tietoa ympärillä olevista asioista. Kieli nivoutuu voimakkaasti sosiaaliseen kontekstiin, sillä kieltä käyttämällä lapsi on vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin ympärillään. Kielellä onkin tärkeä tehtävä ajatusten ja tunteiden välittäjänä. Lapsen kehitykseen ja oppimiseen kielellisillä taidoilla onkin valtava merkitys. (Lyytinen 1997.)

 

Tämän Meriseikkailu-materiaalin on tarkoitus tukea lapsen kielellistä kehitystä monipuolisesti erilaisten harjoitteiden ja tehtävien kautta. Materiaali puretuu kehittämään lapsen lukemis-, kirjoittamis- sekä puheentuottamistaitoja tuomalla äidinkieli luontevaksi osaksi eri oppiaineita ja niiden sisältöjä. Lapsi tehtäviä tekiessään tempautuu meriseikkailun maailmaan ja siten kehittää ja harjoittaa huomaatta kielellisiä taitoja, jotka ovat myöhemmän kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. 

 

Erik H. Eriksonin (1950, 1963, 1982) persoonallisuusteorian kautta kuvattuna lapsen kehitys on 6-12 -vuoden iässä vaiheessa, jota leimaavat pystyvyyden ja alemmuudentunteen teemat. Pystyvyys määritellän kyvyksi ja haluksi sitoutua tehtävään sen itsensä vuoksi. Lisäksi se kytkeytyy haluun saada aikaan jotain sellaista, joka koetaan merkittäväksi ja arvokkaaksi. Psykososiaalista vaihetta kuvataan uutteruuden ja huonoudentunteen (industry & inferiority) -termeillä. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 24-25.)

 

Tämän kehitysvaiheen kannalta lapsen onnistumiset ja epäonnistumiset nousevat merkittävään asemaan. Jos lapsi kokee vertaisryhmäänsä nähden epäonnistuvansa tai menestyvänsä huonosti tärkeiksi kokemissaan asioissa ja konteksteissa, kuten koulussa, voivat nämä kokemukset johtaa kyvyttömyydentunteeseen sekä heikkoon itsetuntoon ja -luottamukseen. Jos sitä vastoin lapsi saa enemmän positiivisia kokemuksia ja onnistumiset ovat vallitsevampia verratuna epäonnistumisiin, lapsen elämää alkavat johdattaa itseä koskevat pätevyyden ja pystyvyyden kokemukset. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yksilö ei anna periksi ja luovuta vaikeissakaan tilanteissa vaan jaksaa yrittää, kunnes hän onnistuu. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 24-25.)

 

Tämä materiaali on suunnattu 7-8 -vuotiaille lapsille. Materiaalin päätavoitteena  on vastata lapsen kehitykselliseen vaiheeseen ja tukea tämän kehitysvaiheen muodostumista myönteiseksi. Sen vuoksi materiaali on luotu monipuoliseksi ja lapsen kielellistä kehitystä tuetaan monen eri oppiaineen näkökulmasta käsin. Lähestymisen on tarkoitus tapahtua lapsen vahvuuksien kautta. Tarkoituksena on ottaa jokainen yksilö huomioon ja tarjota jokaiselle mahdollisimman paljon onnistumisen ja pätevyyden kokemuksia niin itse kielellisessä kehityksessä kuin siihen integroitavassa oppiaineessa. Tämän myötä lapsen pystyvyyden ja pätevyyden kokemuksia sekä kehittyvää itsetuntoa ja -luottamusta voidaan tukea ja vahvistaa parhain mahdollisin keinoin.

 

 

Lähteet

 

Lehtinen, E., Kuusinen, J. & Vauras, M. 2007. Kasvatuspsykologia. Helsinki: WSOY. 

 

Lyytinen, P. 1997. Lapsen kielen ja kommunikointitaitojen kehitys. Teoksessa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehityspsykologiaan. Helsinki: WSOY, 105-121.